Tälle päivälle, ole hyvä!

Olipa hieno teksti, allekirjoitan täysin!

https://sro.fi/paivan-sana

Mainokset

Tapaaminen

Tänään kokoonnumme entisten luokkakaverien kanssa. 40 v sitten pääsimme ylioppilaiksi yhtä aikaa.

Jännittää,

miten porukka on vanhentunut, mitä kullekin kuuluu! Klo 16 tapaamme Katvalassa, joka on museoalue. Kesäteatteri on samalla alueella, mutta emme nyt kuitenkaan osallistu sinne.

Illemmalla

menemme Wagner-konserttiin. Ohessa kuva Nivala-lehden ilmoituksesta.

Viime

yön nukuin hyvin mökillä. Aamulla kävin uimassa ja poimin koneella metsän reunasta mustikoita. Helpotuin huomatessani ettei niiden poimimisella ole kiire. Pari viikkoa voi odottaa vielä kypsymistä.

Tänä aamuna

äidin luo poikkesi nuorin veljeni sillä aikaa, kun kuokin perunoita pottumaalla. Sileitä, kauniita, ohutkuorisia. Kuori lähtee helposti, kun saatoin pestä ne heti.

Veljen kanssa

poristuani ajoin autoni navetan eteen ja pesin sen. Mökkitie on soratie ja pölisee kuivalla säällä. Tänään olen äidin luona yötä, sillä lähden aamulla varhain ajamaan kotiin. Alakuva Naantalista! Lomameininkiä!

Olen päättänyt

myydä autoni mustikkakauden jälkeen. Kuka haluaa ostaa tai tiedätkö jonkun? Golf, n. vuoden 2000 mallia. Katsastettu kesäkuussa. Alakuvassa – sataa!

Siirryn bussi- ja junaliikenteen käyttäjäksi. En pidä yksin ajelusta, se ei ole minulle tässä elämän vaiheessa enää ilo. Kaivan pyöräni esiin varastosta, ajan sillä töissä, jos en jaksa kävellä.

Perunakattila

tulelle, sitten vähitellen vaatteiden vaihto ja menoksi. Nyt alkoi sataa! Se helpottaa hellettä ja luonto saa tarvitsemaansa vettä.

Siunattua viikonloppua, hyvä lukijani!

Lomailua

Heräsin mökillä kolmen maissa, otin valokuvia ulkona käydessäni. En saanut enää kunnolla unta.

Uimassa

kävin, virkisti se, vaikka aamuyöllä eikä aamullakaan ollut vielä helteistä. Vaasassa kuului sataneen, ei täällä Nivalassa.

Aamupäivällä

kävi vanhin veljeni Reisjärveltä asioidessaan keskiveljeni luona ja saimme rupatella kotvan aikaa.

Kurvasin

kirkonkylälle, vietin aikaa Ekotorilla, lempipaikassani. Löysin paperitavaraa, värityskirjoja, uudehkon Lasten Raamatun, kaulakorun ja jotain muutakin pientä. Alakuva mökiltä illalla.

Kotona

äidin luona tein kotihommia. Leivoin pitsaa veljen porukoille ja jäi sitä meillekin. Yleensä toisten tekemä ruoka on parempaa kuin oma, mutta tämä pitsa oli harvinaisen herkullista, se onnistui täydellisesti.

Ruokalepoa

on pidetty äidin kanssa. Äsken soitti 1/5 veljenpojista, tulee pistäytymään ohi kulkiessaan. Pitsaa siis hänellekin tarjolle.

Eilen saunasin

toistamiseen illalla. Tällä kertaa äidin kanssa keskiveljen pihasaunassa. Sitä ennen olin pyörähtänyt kylällä hakemassa bensaa äidin autoon, ruokaa kaupasta sekä hautausmaalla kastelemassa isäni sekä isovanhempieni haudat.

Nivalan sankarihauta

on jälleen erityisen kaunis ja hyvin hoidettu.

Mukava

lekotella, vaikka välillä onkin vauhtia. Toivotan mukavaa kesäpäivää helteen keskelle, arvoisa lukijani!

Sinun Sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni.

Hellepäivä Nivalassa

Ennen viittä kello pirisi, viiden jälkeen lähdin ajelemaan 213 km matkaa kotiseudulle.

Evääksi

otin smoothie-tölkin, itse tekemääni marja-vihannes-jugurttimössöä. Loppumatkasta päätin ottaa huikat, ravistin tölkkiä ja avasin korkin. Tsup, sisältö singahti ulos ja ylös kuin shampanja ainakin!

Tyrmistyin,

kun huomasin, että auton katto on punaisissa roiskeissa, hiukseni ja aurinkolasini samoin. Mössö oli ruvennut käymään, maistui hiukan kitkerältä. Kas, kun sitä oli sentään jäänyt tölkkiinkin!

Ennen kahdeksaa

olin Silvastissa, Haikaperällä, äitini luona. Veljeni oli juuri tuonut aamulehden äidille. Hän oli toki jo tehnyt pakollisia talon töitä monta tuntia – kuten toinenkin veljeni, joka oli ollut metsää raivaamassa aamuyöllä. Päivällä metsässä on tappokeli, ei mitään tolkkua mennä sinne töihin tällä helteellä.

Laitoin

puurokattilan liedelle, äiti puuroa keittämään ja minä auton kattoa siivoamaan. Ilokseni sain auton puhtaaksi, sillä mössö ei ollut ehtinyt imeytyä kai vielä. Vesi roplatti iloisesti liedellä ja äiti luki aamulehteä – niin puuroako minun piti keittää, hän ihmetteli. Hän oudoksuu sitä, että vanheneminen vie voimat jaloista eivätkä asiat tahdo jäädä mieleen. Sama tie on meillä kaikilla, ikä tekee työtään!

Mittari

näyttää n. 38 astetta auringossa. Laitoin verhoja äidin eteiseen, joka on kuin pätsi sekin. Muuten äidin tupa on viileä, sillä katto on korkea keskeltä ja ikkunat matalat.

Tämä tupa

tehtiin yli 25 vuotta sitten vanhemmilleni vanhan navetan runkoon. Isäni kuoli kuutisen vuotta sitten. Talossa on eteinen, tuulikaappi, tupa, kamari, pesutilat ja viileä välikkö, jonka takana on puuvarasto ja traktorisuoja.

Isän

kuoleman jälkeen olen nukkunut äidin luona kesäisin, mutta tänä kesänä pitkästä aikaa taas mökillä kuten isän eläessä. Mökki on kolmen kilometrin päässä ja lampi sen vieressä.

Aamupäivällä

soitin nuorimmalle veljelleni, joka on lomalla vaimonsa kanssa – hän juuri oli nauttinut lomastaan aamuvarhain metsää raivaten. Hyvään saumaan soitinkin, sillä heillä lämpeni juuri pihasauna ja sain kutsun saunomaan! Leppeät löylyt, lokoisa olo löylyjen jälkeen istuksia kuistilla vichyä nauttimassa ja kahvipöydässä sen jälkeen.

Vieraita ja sukulaisia

on poikennut runsain määrin – Maizena toi lämmintä mustikkapiirakkaa ja jäätelöä ja porukalla taas kahviteltiin. AnniTanni tykkäsi yhtä paljon kaataa maitoa itse pikku kannusta kuin saman ikäinen lapsenlapseni.

Kahvikiintiö

on näillä leveysasteilla toista luokkaa kuin kotona. Mitenhän monta kupillista lienen tänään jo juonut…

Päivälevolla,

äiti tuvan sohvalla, minä kamarissa. Aurinko meni pilveen. Ukkosta luvassa huomiseksi, mahdollisesti.

Odotan lauantain 40v – yo-tapaamista Katvalassa. Sen jälkeen menemme Uikkoon konserttiin, mutta sitä ennen nautin olostani äidin luona ilman suurempia suunnitelmia.

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Mukavaa kesäpäivää, hyvä lukijani!

Jk. Muut kukkaset Merzin kukkapenkeistä, viimeisin äidin!

Kotiin köröttelyä

Matka Turkuun antoi sitä mitä odotin ja toivoin. Uusia näkymiä, kävelyä, ulkoilua, kahden keskeistä rukousta ja syvällistä keskustelua, naurua ja pelleilyä mukavassa seurassa. Tutustuin uuteen ihmiseen, elämämme avartui toivottavasti molemmin puolin edes hiukan.

Nyt on

mitä hauskinta päästä kotiin tutkimaan, ovatko kukkaset kuolleet ikävään vaiko virkistyneet Tulppaanin hoidossa! -Alakuvat Ruissalosta (2)

Ja leipäjuuren

aion laittaa käymään sekä hapankaalta. Ensimmäinen kokeiluni ei täysin onnistunut, toinen epäonnistui. Luulen, että laitoin liian vähän suolaa.

Eilispäivä

oli aurinkoinen, mutta vasta iltapäivällä. Hyppäsimme bussiin, torille ja toisella bussilla Ruissaloon. Kesän säistä johtuen kasvit olivat aika rasittuneen ja kulahtaneen oloisia.

Jatkoimme bussilla etäämmälle ja joimme päiväkahvit ja napsimme maukkaat voileivät ulkoterassilla kahvilassa.

Kiertelimme

rannassa, viivähdimme aurinkoisella laiturilla, juoksimme bussille ennen kuin se ehti lähteä.

Työmaana

olevan torin kautta bussilla Turun linnan pihalle jäätelöä nauttimaan. Sieltä Aurajoen rantaa löntystelimme tuomiokirkolle asti. Topsy kertoi, että aiemmin sataman läheisyys oli surkeaa ryteikköä, mutta kunnostustyötä on tehty paljon ja näkymät ovat kauniita.

Asuin Turussa vuosina 1981-83, enkä muista paljonkaan maisemista tai ryteiköistä, mutta monta maamerkkiä kyllä löytyi sittenkin. -Alakuvan rakennus kuulemma asuinhuoneistoina nykyisin!

Aurinko

paistoi, ei muuta kuin taas Naantaliin, sillä edellisenä päivänä sää oli pilvinen ja sateinen.

Katuja

sinne tänne, kaupasta rieskaa, juustoa ja mehua. Olisimme halunneet huiluuttaa jalkojamme vedessä, mutta jos olisimme laittaneet jalat mereen missä tahansa, tuskin olisi päämmekään jäänyt pinnalle. Luovuimme tuumasta pakon edessä, kun ei tullut pyyhkeet mukaan.

Topsyparka

joutui venyttämään ruumistaan pitkin katuja. Lonkka oli niin kipeä. Harjoitti hän tosin bussipysäkilläkin ruumiinsa venytystä. Nauroimme jalat ristissä erinomaisille vitseillemme.

Naantali n:o 2:n

jälkeen ilta painoi päälle. Ja ruoka-aika. Matkan varrelta ostin maitokahvin tälle matkalle, ja nopeasti kiidimme perunoita keittämään – sen minkä kipeä lonkka ja minun istumisella vaivattu häntäluuni antoivat myöten.

Enää emme iltalenkistä haaveilleet. Kenkiä oli kulutettu yli 14 km verran, oli tosi hauska päivä.

Sohvailimme,

muistelimme elämäämme, jaoimme tarinaamme. Yöuni antoi odottaa itseään, sillä kotiasiat pyrkivät mieleen.

Topsyn

vanhat kuvalehdet avittavat istumistani Onnibussin yläkerrassa. Puolet eväistä syöty, pian maitokahvin vuoro.

Psalmin 121

turvassa matka etenee. Herran Jeesuksen hyvään hoitoon sinäkin, arvoisa lukijani – ja erityisterveiset kiitoksen kera lukijalleni Turkuun!

Naantalissa

Aurinkoinen Armonlaakso näytti pilviset kasvot tänään, mutta sepäs ei meitä haitannut. Kiertelimme kauniita katuja, pysähdyimme syömään sisäterassille.

Ihmettelimme,

kun ravintolaan oli niin hankala päästä sisälle, mutta onnistuimme kuitenkin. Syynä vaikeuteen oli se, ettei pulju ollut vielä auennut. Lupasivat kuitenkin ruokaa meille, kun tarpeeksi kuolasimme tiskillä. -Alakuvassa kuka lie utelias;)

Vessa

oli myös hiukan synkkä. Suorastaan pimeä. Ei valonappia missään, mutta rutiinilla reissu hoidettiin. Ei ollut lapsenakaan ulkohyyssissä valoista tietoakaan ja selvitty on. Lopulta tosin ravintolan piilotettu valonappi löytyi. Säästöä syntyi kuitenkin.

Aurinkoisessa

kahvilassa poikkesimme ennen kuin kipitimme sateiseen ulkoilmaan ja bussille. Tulipsi oli hankkinut minulle paikallisen bussikortin ja ajelimmekin pitkiä aikoja. -Alakuvassa minä presidentin kotioven huippeilla

Välipysäkki

oli erään kirpparin kohdalla ja sieltä löysin samanlaisen punamustan repun, jollainen minulla on kotona. Sitä olen korjaillut, mutta olkaimet ovat melkein irti, joten reppua etsiskelinkin. -Alakuvassa kaunista Naantalia

Toinen nappiin

osunut löytö oli uudelta vaikuttavat lenkkarit, jotka sopivat erinomaisesti minulle pohjallisineni. Ja värikin on oikea, mustaa ja jotain punaista.

Jatkoimme

bussiköröttelyä Turun keskustan kautta Varissuolle, jossa asuin Suurpäänkadulla v. 1982-83, kunnes muutimme Vaasaan. Nostalgista, surullistakin. Mieleeni nousi Jesajan sanat:

Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta.

Saman

ajatuksen toi Tulipsi jo aamulla Raamatusta, kun pidimme rukoushetkeä. -Joku turisti vissiin alakuvassa

Onnellisesti

saavuimme Tulipsin kotiin, laitoimme perunoita, salaattia ja broilerikastiketta. Minä join kahvia päälle ja piirakkaa pistelimme jälkiruuaksi. Siinä oli täytteenä raparperin lisäksi kermaviiliä ja mansikkajugurttia, mikä teki mausta erinomaisen.

Ruokalepoa

vietämme. Jospa sateenpoikanen hellittää, että pääsemme iltalenkille. Muutoin on vaikea jaksaa syödä iltapalaa.

Jatkan

mahani vieressä lekottelua ja toivotan siunausta iltaasi, arvoisa lukijani! -Väläys pilvistä Aurajoen tienoota bussin ikkunasta

Pilvipouta

Tämän päivän olen varustautunut matkaan. Henkisesti lähinnä, sillä pakkasin vain vähän mukaan.

Onnistuin tuhoamaan valmiin tekstini. En tiedä, miten se tapahtui. Mutta poissa on!

Viisi tuntia Onnibussissa. Häntäluu ei tykkää, mutta yritän helpottaa oloani istumalla etukenossa kuin mäkihyppääjä ja istumalla rullatun lehtipinkan päällä.

Menen tapaamaan blogiystävää Lounais-Suomeen, isoon kylään. Kuvia siitä myöhemmin.

Matkalaulun, Psalmin 121, myötä, toivotan siunausta alkaneeseen viikkoon, arvoisa lukijani!