Caminolle vuoden päästä?!

Viikon kokemus yksinkertaisesta elämästä: lepää syö ja kävele. Elämä pelkistyi näihin kolmeen.

Kuvat ovat tämän aamun kävelylenkiltä, 2h/9km, uinti välillä. Merivesi +6 astetta.

Reilu

viikko sitten kotiuduin ja olen kysellyt itseltäni, vieläkö haluan caminolle. Taidan haluta, jos asiat johdattuvat siihen suuntaan.

Varmaa

on, että yksin en lähde. En halua, osaa, uskalla enkä viitsi. Tarvitsen luotettavan matkakumppanin. Ja minulla on ajatus, millainen olisi sopiva.

Erilainen

kuin minä. Hänen tulisi osata lukea karttaa, hallita ehkä wise pilgrim -ohjelma, jonka saa kännykkään ja joka on luonnollisesti naurettavan helppo nakki joka iikalle.

Ei haittaa, vaikka seuralaiseni ei puhuisi paljon, mutta hänen pitäisi sietää sitä, että minä huutelen välillä: Aasi tuolla! Oi, mitä kukkia! Kuuntele, miten puro solisee! Voi, noita tyhjiä taloja! Ja niin edelleen. Ei huuteluihini tarvitsisi vastata, mutta minun on vain saatava jakaa kokemuksiani ja tuntemuksiani. Tietysti on mukavaa, jos toinen sanoo silloin tällöin edes hmmh, niinpäs onkin. Tai jakaa omia huomioitaan.

Olen

siis sangen vaatimaton matkaseuran haaveilija. Annan toisen johtaa ja nautin jos toinen tietää, mihin suuntaan pitää mennä. Puolestani lupaan nauraa paljon ja kertoa vitsejä, joille itse nauran eniten.

Portugalista

pidän. Ystävällisiä ihmisiä, edulliset hinnat, ei tungosta pyhiinvaeltajista. Portoon voisi lentää, sieltä metrolla kaupunkiin, joka on etelämpänä lentoasemasta. Sieltä lähtevät simpukka-merkityt reitit. Voisi kulkea Porton jälkeen sisämaan reittiä vaihteeksi; mehän menimme ihanaa rantareittiä, mutta vaihtelu virkistää.

Voisin

olla matkalla 8-10 päivää, 25km/pv, keskimäärin. Camino-todistus ei ole minulle tärkeä, yhden sain, se riittää. Yksinkertainen elämä, kävely, lepo, ruoka, sitä kaipaan.

Turvallinen,

mukava matkaseura olisi tarpeen. Tätä jään rukoilemaan. Jos Jumala suo, ystävät saavat toivottaa buen camino minulle vuoden päästä!

Mainokset

Kotona taas

….joten phakkola.jurge.fi -sivustolla kynä savuaa, kunnes jälleen olen pois koneen ääreltä. -kuvassa viimeisenä aamuna Nice Way -albergassa tavallista monipuolisempi aamupala. Tiskit jokainen tiskasi itse. Säkissä sämpylöitä, ei perunoita! -Erityisesti nuorten suosima paikka. Suosittelen!

Kiitos, kiitos matkaseurasta ja buen camino, jos olet vaeltamassa!

Tikkurilassa

Onnellisesti kotimaassa. Junaan tunnin päästä, sitä ennen herkuttelen, kun rahaa vielä sen verran jäljellä.

Huomenna

kaurapuurolinja! Siunausta, hyvä lukijani😁 Buen camino del vita! Ihana päästä kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan!

Viimeinen ilta ikärouvien seurassa

Päivä on ollut pitkä ja ihana. Kello on 21 Portugalin aikaa, 23 Suomen aikaa.

Olemme

kävelleet tänään vain 12,5 km, sillä Porton kaupunki on ylä- ja alamäkiä. Kerrassaan sievä kaupunki.

Alakuvassa Porton rautatieasema. Sen seinillä on runsaasti kaakeleista tehtyjä taideteoksia. Kauneimpia näkemiäni asemia.

Pistäydyimme

kymmenissä suloisissa pikkuruisissa putiikeissa. Lastenlapsille ostin jotain pientä. Itselleni en mitään. Minusta on hauskempi ostaa toisille kuin itselle.

Porton

sää oli helteinen verrattuna Santiagoon. Istuskelimme useissa kahviloissa, torin varrella ja lopulta ruokapaikassa, jossa ystävälliset herrat tarjoilivat meille.

Kävelimme

korkean sillan ylätason kautta joen toiselle puolelle ja alakautta takaisin. Ylhäällä kulkivat myös metrojunat molempiin suuntiin. Ihmiset nauttivat kauniista säästä.

Vaijerien

varassa kulkevat jonkin sortin gondolit olivat aika huimia. Emme ajelleet niillä. -näkyy alakuvassa.

Kuvassa

vanha raitiovaunu, taustalla Unescon maailmanperintökohde, tuo kirkon kellotorni, ja koko alue on suojeltu.

Oikealla kerrostalo, jonka seinät ovat kaakelia. Niitä näkee täällä paljon.

Hotellimme

on Nice Way, Astran kännykän mukaan suunnistimme. Meillä on kaksi erillistä huonetta, alakuvassa omamme. Viides kerros.

Aika

ruveta nukkumaan. Huomenna ampaisemme aamupalalle klo 7, sitten metrolla Porton lentoasemalle, jonne on useampi kilometri. Kirjoittelu jatkunee huomenna jossain vaiheessa. -kuvassa naiset herkkuostoksilla, minä varasin pöytää.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani! Kiitän antoisasta matkaseurasta kaikkia lukijoita, kommentoijia ja esirukoilijoita!

Jk. Naurua on riittänyt, on ollut ihmeellinen, ihana viikko! Olen iloinen jos olen kyennyt jakamaan siitä sinullekin, hyvä lukija!

Bussissa

Makeasti nukuttu yö takana. Pakattu rinkka selässä tuntui tutulta ja mukavalta kantaa. Buen camino, miehet toivottivat, kun lähdimme desayonolta.

La Salle

oli mainio valinta yöpaikaksi. Vain yhden tähden hotelli, 19€/yö. 800 m Santiagon keskustorille. 10 km kävelimme eilen. –salada da mixta, illalla

Muista

peregrinoista en ole ennättänyt kertoa vielä. Äskenkin tapasimme caminotuttuja, saksalaisia. Ranskalaisten miesten – hehän eivät kuorsaa, mukavia albergahuonetovereita – porukalle olemme usein huudelleet holaa! Adios! Puolalaisia caminolaisia on kulkenut samaa reittiä ja siellä täällä bongailleet. -illallisruoka; kalaa.

Aamut

olivat ehdottomasti ihanimpia aikoja vaeltaa! Mieli virkeä, sää raikas ja viileähkö. Hämärässä lähtö ja valon lisääntyminen tuovat oman hehkunsa kulkemiseen. -silta caminon varrelta

Zara

varasi bussilippumme kuukausi sitten, heti kun ne tulivat nettiin myyntiin. 250 km/nelisen tuntia kestää bussitella. Ja ensimmäinen varaajahan sai ensimmäiset paikat, joten neljä ikärouvaa istua nakottaa bussin etupenkeillä. Liput maksoivat 20€ meille, viime hetken ostajille 14€ enemmän. Säästöä, säästöä!

Yhteenvetoa

neljän naisen matkakokemuksesta. Kukaan meistä ei olisi lähtenyt yksin matkaan. Me kolme kokemattomuuttamme, Zara puolestaan lähetti miehensä Lappiin hiihtämään lohdutukseksi siitä, ettei tämä päässyt caminolle rouvansa mukana.

Toiset

ikärouvat toivovat ja aikonevat jatkossa caminolle miehensä kanssa. Minäkin aion, mutta leskirouvana ensin olisi löydettävä saman henkinen matkakumppani tai aviomies.

Neljän

hengen ryhmä oli hyvä. Kävelytahtimme oli sama. Ilman pingottelua saatoimme olla hiljaa tai jutella. Jättäydyin vain kävelemään toisten perässä, jos halusin olla ajatuksineni ja niin tekivät toisetkin. Matkakumppanuutemme oli mielestäni mitä onnistunein asia, parempaa en osaa kuvitella.

Saimme myös kielikylvetystä, sillä Sona ja Astra ovat ruotsinkielisiä. -caminokuva

Minä caminolle

yksin, se olisi mahdoton ajatus, huokaisi Zarakin. Zara kyseli Santiagossa, missäs päin se hotellimme onkaan. Ei aavistustakaan.

Illalla juoksentelimme putiikeissa erästä huivia etsien. Minä pinkaisin kaupasta takaisin paluusuuntaan. Huomasin erheeni, kun seuraavassa puljussa oli sama myyjä kuin edellisessä.

Hotelli

Portossa on sekin jo etukäteen maksettu. Meidän tarvitsee vain löytää se. Minusta on varmasti eniten apua, kun kuljen toisten perässä enkä yritä neuvoa.

Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke. Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat ja kuullessaan Hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: tässä on tie, sitä käykää!


Lomapäivän puurtamiset

Harvoin ikärouvilla on päivää, jolloin he ajattelisivat vain itseään. Tänään oli.

Tutustuimme

kauppahalliin, joka oli ihmeen hiljainen arkipäiväksi. Siellä oli monta eri ”osastoa” rivissä; Suomessa olen nähnyt vain yhden rivin ”osastoja” – jos ymmärrätte! -kuvassa kauppahallin ovia.

Desayonoa

nautimme aika vaatimattomasti, sillä mielessä olivat seuraavat herkut. Kävelimme puistossa, otatimme kuvan ryhmästämme (aamublokissa).

Kurkimme

jokaiseen putiikkiin, teimme miniostoksia. -en ostanut mitään noista!

Ennen

puolta päivää järjestimme itsemme Santiagon katedraaliin. Istuimme kuin sillit suolassa, sillä Sona hoikkana rouvana paleli. -kirkko on niin iso, että kuvat eivät sano paljonkaan.

Messun lopuksi 10 miestä heilutti köydellä suitsuavaa botafumeiroa (tarkistin Zaralta, en muista tämän koommin), jonka kuvasin, mutta ei näy!

Itsellänihän

oli (merino)villahousut ja -paita, takki, pitkäthousut, toinen paita ja vaelluskengät. Niissä on pohjalliset, joten niillä minä kävelen jämäkästi rakkovarpaat teipattuna. -säärikuva Nigranin konventiosta. Silloin ei rakoista tietoakaan.

Kirkossa

kävimme hiljaisessa kappelissa rukoilemassa ja kiittämässä itseksemme. Katolisessa kirkossa on polvistumispenkit. Ne olisivat tarpeelliset luterilaisessa kirkossanikin.

Churropaikkaan

seuraavaksi. Churrot ovat pieniä leipiä, joiden päälle on lastattu vähän enemmän tavaraa kuin tavalliselle leivälle. Herkullista oli. Kuvassa anjovista, ei onkilieroja.

Jälkikirjoitus edelliseen:

Kilpaileva blogisti viereisestä punkasta järkyttyi lukiessaan churroista, sillä ne ovatkin kuulemma PINCHOJA!

Churrot (niitä tippaleivän tapaisia. Nehän olivat kuulemma niitä!) on kuulemma syöty aika päiviä sitten ja nyt nauttimamme olivatkin pinchoja. Anna mun kaikki kestää!

Zara nauraisi

makeasti jutulleni ellei olisi sangen huolissaan siitä, että hänen, kokeneen caminon kävijän (9.reissu), luullaan erehtyvän edellä mainituista lajikkeista.

Meikäläisellä

on siis ollut kovat ajat tällä reissulla, kun matkanjohtaja huomauttelee kaikenlaisista pikku virheistä. Mutta onpa täällä naurettu, totta puhuen, niin paljon ja makeasti, että ei enemmästä väliä.

Pöffäilimme

pitkin katuja, askelmittari raksuttaa lomapäivänäkin. Vaikka aamu oli huomattavan viileä, vain 9 astetta (muina aamuina ollut noin 13 astetta), niin aurinko rätkötti aika tavalla, kun lojuskelimme toriaukiolla.

Paljon saapuvia peregrinoja, naamat ilosta ja auringosta hehkuen, jo saapuneita, raukeita peregrinoja. (Näköjään ei yhtään kuvaa lojuskelevista eikä muistakaan peregrinoista.)

Minun oli niin kuuma villoineni(= omat rasvat + villavaatteet), että kuoriuduin villapaidasta yhden kulman takana. Sona seisoi vahdissa. Villahousuista eroon pääsy olisi vaatinut liikaa, joten ne kulkivat perinteisellä tyylillä mukana 8 tuntia.

Sightseeingjunaa

vahdimme tuntikausia, että ennätimme sen kyytiin ensimmäisinä. Klo 16 se tapahtui. Moni yritti ostaa lipun junaan minulta, mutta tyhmyyttäni en ymmärtänyt myydä. 6 € se maksoi, selvisi kun oikea myyjä tuli paikalle. -alla junasta napattu kuva.

Tunnin

saimme körötellä ympäri kaupunkia. Mukavaahan se oli. En vaan ymmärtänyt oppaan espanjan ja englannin selostuksesta mitään. Pikkuneiti takanani kimotti koko matkan, juna kolisi ja ryskytti katukiviä vasten ja itseäni väsytti, ja silloinhan lopullinenkin hoksotukseni loppuu.

Olivat

toisetkin väsyneitä, sillä Sona paineli ilman kahveja nukkumaan, ja kahvin jälkeen kaikki vaikenivat vuoteisiinsa.

Ikkunasta

kuuluu lasten ääniä, koulu on vieressä, eikä sen päättymisestä ole tietoakaan. Täällä näköjään ahkeroidaan vielä klo 19 illalla. Ehkä he haluavat vain tehdä vaikutuksen. Tai sitten siesta kesti monta tuntia.

Syömään

lähdemme pian, puoli kahdeksalta aukeavat ruokapaikat. Aamulla pakkaamme rinkat ja kävelemme bussiasemalle. Klo 10-14 paikkeilla köröttelemme Portoon Portugalin puolelle takaisin. Siitä ehkä huomenna.

Caminovaatetus

minulla oli kohdillaan. Yhtään turhaa vaatetta ei ollut. Yksi merinosukka hävisi pari päivää sitten. Merinovillainen t-paita on huippuvaate. Sillä pärjää caminon pesemättä sitä, sillä se pesee itse itsensä. Suosittelen! Kuten merinokerrastoakin! Ja sukkia kahdet aina jalkaan: toiset ohuet, toiset itselläni olivat 50% merinovillaa, eli pehmeät.

Iloista mieltä, arvoisa lukijani!

Jk. Jokainen voi aavistaa kuvia katsomalla, että laihtumaan täällä en ole onnistunut, vaikka tänäänkin lampsitaan noin 10 km. Mutta kaikessa ei voi onnistua, vai mitä!

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi!

Aamu on koittanut

Santiagoon! Huomenta, hyvä lukijani! Ja onnittelut nimipäivät johdosta vanhimmalle pojalleni!

oli surkein tällä matkalla, mutta caminoyöt olivatkin pelkkää lepoa ja onnellista auvoa. Heräsin joka yö viiden maissa, ja olo oli levännyt, mutta kuitenkin sain jatkaa seesteistä lepoa edelleen.

Puolen yön

jälkeen yöllä keikuin hereillä. Oli flunssainen olo. Lisäsin vaatteita, nappailin lääkkeitä, hyppäsin vessassa. -Kauppahallissa hiljaista aamupäivällä; johtuiko maanantaista?!

Kuudelta

jossain kumahteli kirkonkello ja kilahteli ihanasti. Kuulin sen unen läpi, se kuulosti turvalliselta ja suloiselta.

Matkavarusteista

muutama sana. Kämmekkä ilmaisi mainiosti vieraskirjassa, mikä etu on hameen käytöllä caminolla. Alapohjan tuuletus pelaa. Se on totta. Hameita ei näkynyt tosin muilla kuin ikärouvilla, mutta itse hankin hameen reissua varten aikaa sitten. Se oli sininen, mutta tottahan värjäsin sen punaiseksi.

Jos hame

on kovin kevyt, kannattaa laittaa ohut alushame sen alle, ettei hame kierry kinttujen ympärille ja kaada mummoa kumoon tai aiheuta muita ongelmia. Oman hameeni saatoin hinata suihkun jälkeen kainaloiden alle, joten se peitti riittävästi sekä ylä- että alapohjaa! -Eilisen reitin varrelta

Santiagossa

On viileähkö aamu. Varustaudumme vähitellen desayonolle, eli lähdemme aamupalalle kaupungille, kunhan olemme valmiit.

Iloisessa

aamukahvin odotuksessa siis. Siunattua päivää. Jatkoa seuraa, jahka lomakiireiltäni ennätän! -Tomaatit ja paprikat 1€/kg kauppahallissa.

Jk. Kuvia laitan lisää, kun niitä on otettu!