Huomenta!

Kukko ei ehdi herätä ennen emäntää. No, jos se herää neljältä, niin sitten. Itsehän heräsin taas ennen viittä suurin piirtein virkeänä. Mutta olin kyllä unten maillakin jo ennen kymmentä ”mustat laput” silmillä.

Näyttöhän

minun läppärissäni on hajalla, varmistui eilen. Korjaus maksaisi 200-300€, joten se ei lyö leiville. Odotan tumput suorina ja tekeydyn avuttomaksi, mikä on ihan todellista, että rakkaat lapsukaiseni etsivät minulle uuden koneen. Siihen asti kirjoittelen etusormella kännykällä.

Nautin

varhaisista aamuista. Juon kahvia, syön puuron, luen sohvalla hartauskirjoja ja Raamattua, rukoilen.

Jaan

kuvan tämän hetkisestä lempielokuvastani. Se perustuu tosi tarinaan. Siinä on jotain itselleni tuttua vammaisuuteen sekä siihen suhtautumiseen liittyen. Lisäksi elokuva on hyvin humoristinen, koskettava, aito. Ei-kristillinen mutta inhimillinen.

Toiset kuvat

ovat uusimmasta Lhpk:n hartauskirjasta, joka etenee kirkkovuoden tekstien mukaan.

Olkoon päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!

Virrestä 329:2

Kiitos nyt Herran!
Hän kaiken on alku ja luoja.
Siipeinsä varjossa
meillä on turva ja suoja.
Huomaatko sen,
kuinka on uskollinen
armon ja autuuden tuoja?
Mainokset

Naistenpäivät

https://www.lhpk.fi/naytatapahtuma.php?id=16351&rid=1672407278

Tällaista olemme järjestämässä! Tervetuloa, naiset, kauniista maisemasta, hyvästä seurasta ja opetuksesta nauttimaan!

Hankin

muutamia kotieläimiä, alakuvassa. Lapsenlapsille leikkeihin! On siinä Piippolan vaarikin, mahallaan.

Tietokoneeni näyttö

on hajonnut. Delegoin tapani mukaan nuorison etsimään minulle uutta konetta, mutta siihen asti pärjännen.

Silmäni

ovat olleet kipeät useita päiviä. Peitin eilen silmäni nukkumaan mennessäni mustilla suojuksilla ja se vähän auttoi. Nukahdin varhain ja viideltä tietysti jo hereille. Kuitenkin siinä ja siinä, että ehdin yhdeksäksi töihin. Outoa kuppaamista, mihinkään en meinaa ennättää.

Tein

maukasta sapuskaa tänään. Sen salaisuus lienee kanelin lisäämisessä. Tonnikalasta pidän, perunaa, porkkanaa, kermaa ja mausteita, muun muassa.

Joulun lapsi -paitoja

ostin varastoon tulevaa joulua ajatellen, kun kävimme mammojen kanssa kaupoilla. 3,90€/kpl, 70% alennuksella. Hyvä mieli löydöstä.

Virrestä 343:3 päivän rohkaisu, lupaus ja kehotus, arvoisa lukijani:

Jo täällä armon ajassa
Jumalan valtakunnassa
autuudestani iloitsen
anteeksi synnit uskoen,
anteeksi synnit uskoen.

Tuks, tuks

Kotimatkalla. Säkkipimeässä köröttelen jollain kiskobussilla tai vastaavalla. Juttelen välillä erään ähtäriläisrouvan kanssa. Hän on ollut uskossa, mutta ei enää ole. Jumala häntä auttakoon takaisin Jeesuksen tuntemiseen.

Mukava reissuhan tämä. Mrs Jatan kanssa vaihdoimme kuulumisia ja rukoilimme. Söimme herkullisen aamupalan ja join kahvia pannun pohjaan asti.

Tänään Serajan kanssa tutustuimme isoon kauppakeskukseen sekä seurakunnan tiloihin siellä. Kahvittelimme ja ruokailimme pitkän kaavan mukaan.

Olen hoidellut myös työhön liittyviä asioita, kännykällä hoituu matkankin päästä.

Viime yönä en paljon nukkunut. Ensi yönä haluaisin ottaa vajeen takaisin, sillä haastetta pukkaa joka illalle työpäivien jälkeen.

Hauskaa joka tapauksessa, että kulkumme käy kesää kohti. Alakuva hiljaisuuden huoneen seinätapetista.

Jeesus lupaa:

Minä johdatan niitä jotka rukoillen kulkevat.

Köröttelemässä

Illalla tein punnerruksia, venyttelin ja vanuttelin tuota painavan pääni alapuolella sijaitsevaa kapeahkoa kohtaa. Se auttoi. Ei päänsärkyä yöllä eikä aamulla.

Viideltä tosin jo heräsin, mutta kohtalaisen levänneenä. Hiusten pesu suihkussa, jonka jälkeen palelin koko aamun. Mieleeni tuli, että ääreisverenkiertoni on heikentynyt ilmeisesti syystä, etten ole käynyt avannossa marraskuun alun jälkeen. Jahka vedet sulavat, on siis palattava ruotuun ja mentävä mereen.

Messussa olin kanttorina. Kirkossa oli paljon väkeä. Ehtoollisella käynti on juhlaa! Muistin siinä erästä ystävää, joka oli joutunut sairaalaan. Myöhemmin sain hyviä uutisia hänen toipumisestaan.

Sain kyydin kirkosta kotiin. Heitin evästä laukkuun ja kitaan ja köpöttelin asemalle. Junalla Tampereelle, mukava vaasalaisrouva vieruskaverina. Junan vaihto.

Nyt nokka kohti Jyväskylää. Mrs Jatta tulee vastaan junalta, yövyn hänen luonaan. Saamme puhua oikein urakalla – ja rukoilla!

Huomenna vietän aikaa ennen kotiin lähtöä Serajan kanssa. Tarkka lukija huomannee, että ystäväni ovat kummallisen nimisiä. Mutta ihan oikeita he ovat. Kunhan vähän nimillä leikittelen.

Toivotan iloista iltaa ja Jumalan siunausta alkavaan viikkoon, arvoisa lukijani!

Koska:

Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu – Hän vie minut virvoittavien vesien äärelle, siellä saan levätä!

Hyvää Joulua

Vietän joulun kotona, vierailen lasteni luona, monena päivänä käyn messussa tai jouluhartaudessa.

Toivon

osaavani elää tätä elämää lapsen lailla, luottavaisesti ja iloisesti. Usein se onnistuu, välillä se on hyvin vaikeaa.

Juha Vähäsarja kirjoittaa:

”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.” -Fil. 4:5.

”Sanoilla voidaan rohkaista ja lohduttaa, antaa uutta toivoa. Sanoilla voidaan myös haavoittaa, loukata, saada aikaan syvää murhetta. Jokainen ihminen on viestinkantaja. Kantamamme viesti ei ole vain sanoja, vaan se on vielä enemmän kaikkea muuta. Ilmeet, eleet, sävyt, katseet, läheisyys ja etäisyys, hyvä ja paha tahto, arvostus ja väheksyntä, kaikki välittyvät kohtaamillemme ihmisille. Todellisuus on armoton. Ystävyyden tai rakastamisen teeskentely ei onnistu, koska me luemme toisiamme paremmin kuin tiedostamme. Mitä sydämessämme kannamme, on meidän viestimme. – Miksi joidenkin kristittyjen lähellä on helpompi uskoa Jumalan armoon? Kuin hiljainen tuulen hyminä koskettaisi kasvoja ja sielua. Miksi toisten lähellä puhaltavat kylmät tuulet?”


Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Ja sitten kotiin!

Ylivieskan

asemalla, velimies toi. Eri veli kuin mennessä haki minut.

Odotin etelään menevää junaa ja säälittelin muutamaa, jotka yhtäkkiä keksivät, että heidän pitääkin kiertää kolmosraiteelle. Ketterästi juoksivat, naiset, lapset ja nuoret.

Yhtäkkiä

ykkösraiteelle puksuttaa juna etelästä päin. Kääk! Mihin tämä juna menee? No, Ouluun!

Silloin alkoi yksi mummo loikkia yli aitojen ja ohi koivujen. Vieläkö ehtii etelän junaan?

Varmaan hauska näytelmä taakseni jääville, jotka seurasivat urheilusuoritustani. Ehdin kuin ehdinkin. Ja sitten heti juna lähti!

Kannuksessa

juuri. Junan ikunasta näin kynttilämeren, jonka taakse kätkeytyy murhenäytelmä. Nuori mies raa’asti tapettu, annettu ”opetus”. Herra armahda tätä syntistä sukukuntaamme!

Leppoisat

pari päivää äidin luona. Lapsuudenystäväni kävivät eilen. Veljiä ja muuta sukua tapasin.

Veljentyttären

myyntipöytää kävin tyhjentämässä eilen. Kauniita kortteja ja tauluja. -Isän ja suvun haudalle kynttilät. Kuvassa Nivalan kirkko, joka on juuri maalattu ja puita kirkon ympäriltä kaadettu.

Nyt

kohti kotia. On niin pimeä kuin olisi yö, mutta vain hetki, niin päivä pitenee. Toivon varassa, Jumalan lupausten varassa on turvallista elää ja myös kuolla.

Siunattua alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani! Käymme kohti neljättä adventtia – joulu on jo kynnyksen takana!

-Yläkuvassa näkyy pihlaja, jonka Maija-tätini on istuttanut nuorena tyttönä, ehkä 1930-luvulla.

Tuks-tuks

Eihän tämä juna sano tuks-tuks; lättähatut ovat historiaa. Ennemmin suh-suh suhisee ja käynti on tasaista.

Olen matkalla

Nivalaan. Heräsin puoli viideltä enkä enää uskaltanut nukahtaa. Seinäjoen junassa tapasin camino-Saaran ja sain keskustelussa vastauksia joihinkin kysymyksiini. Kiitollinen siitä! Kehuimme kilvan toistemme vaatteita. Hmmh, saman väristä oli kummallakin.

-Alakuvassa eiliseltä luennolta

Ylivieskan junassa

vieressäni istuu reipas sotilaspoika, joka aloittaa fysiikan ja matematiikan opiskelut lähiaikoina, jahka armeija sulkee uksensa häneltä. Siitä pääsinkin tekemään sukuselvitystä omien miniöitteni vastaavista opinnoista. Sittemmin jätin hänet rauhaan kuuntelemaan musiikkia.

Eilispäivänä

Setlementti, työnantajani, järjesti upean koulutuspäivän meille noin 70 työntekijälleen Vaasassa. Olen ylpeä siitä hyvästä työstä, jota saan itsekin olla tekemässä. Sirenius oli pappi, joka aloitti Suomessa setlementtityön. Hän auttoi, tuki, hautasi ja yhdisti sisällissodan runtelemia ihmisiä – sekä punaisia että valkoisia.

Näillä näkymin työni jatkuu tammikuun loppuun, jatkosta ei vielä tietoa.

Merde hakee

minut junalta. Karautamme Nivalan kirkolle ja nuorisoseuralle myyjäisiin. Veljentytär maalaa ja askartelee kaikenlaista, kiva nähdä hänen töitään.

Haudoilla haluan käydä samalla. Kynttilä molempien isovanhempien, isän ja Eevan haudalle.

Otin mukaan vanhemmiltani 1980 saamani joululaulunuotiston. Soitan äidin harmoonilla hänelle joululauluja. Olkoon se lahjani hänelle.

Tänään

tunnun voivan onneksi aivan hyvin. Kiitollisena jatkan matkaani. Kaivan termospullon esiin, juon kupposen ja täytän sudokua.

-kuva kotoa Vaasasta pesutupa-sauna -rakennuksesta. Monta vuotta sitten tekemäni vaatimattomat kranssit viestittävät joulun tulosta.

Olkoon sinunkin päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!