Muutama kuvanen

Pidin lomaa tänään. Kävimme hoitelemassa muutaman käytännön asian kaupungilla.

Mieheni tarjosi toiveeni mukaista syömistä keskustan kahvipaikassa.

Tässä hänen yksi ilmeensä:

Mainokset

Menimme naimisiin!

Avioliittomme siunataan jonkin ajan kuluttua, mutta nyt olemme virallisesti naimisissa!

Tästä se yhteisen elämän opettelu alkaa. Yhteisellä rukouksella aloitamme ja lopetamme päivämme.

Kiitos esirukouksista – nyt me niitä vasta tarvitsemmekin!

Kuulun Ev.lut.lähetyshiippakuntaan, http://www.lhpk.fi – sen takia avioliittomme siunataan siellä ja meidät vihittiin maistraatissa. Tämä järjestely sopi meille.

Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.”

Taas tänne

kirjoittelen, kun nyt en osaa läppäristä avata sivujani missään muodossa. Hermoni ovat koetuksella.

Ylipäänsä en siedä asioita, joita en hallitse. Ja varsinkin kun tiedän, että tieto on parin napautuksen päässä. Minä en vaan tiedä, mitkä ne napautukset ovat. Kirjoitan sitten tänne.

Viikon loman jälkeen työpäivä tuntui oikein mukavalta. Monen lapsen aamu oli kylläkin itkuinen loman jälkeen. Syliteltäviä siis riitti. Mutta päivä oli antoisa. Kiitosaihe on se, että pakkanen jatkuu, joten kurahousukeli ei alkane vielä tällä viikolla. Ja pihalla on tekemistä, kun on lunta eikä tarvitse lammikossa istua.

Kävin hierojalla töiden jälkeen. Oman jumpan lisäksi se on tarpeen. En ole varsinainen jännittäjätyyppi, mutta stressi ja alitajuiset paineet kertyvät niskaani.

Huomenna käynen työpaikan viereisellä kirpparilla kiertämässä, jos sattuisi sellainen onnenpotkaisu, että löytäisin etsimäni mekon. Jos ei, sitten täytynee kipaista oikeaan kauppaan.

Keskiviikkona seurakunnassamme vietetään tuhkakeskiviikon messua yhdessä ruotsinkielisen seurakunnan kanssa. Tarkoitukseni on toimia kanttorina; ruotsinkielinen liturgia, virret suomeksi. Tekstit ilmeisesti kummallakin kielellä.

Pinkaisenkin harjoittelemaan. Imuroin juuri kyyhkytupani ja kävin varaamassa pyykkitupavuoron huomisillaksi.

Siunattua maanantai-iltaa, arvoisa lukijani:

Psalmi 30:12-13 Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.

Kirjoittelen…

kyllä taas blogia, mutta loma on tullut todella tarpeeseen tällä viikolla. Ja elämääni on singahtanut viime aikoina niin runsaasti uutta elementtiä, että sitä pitää pureskella ajan kanssa. -Oheiset kuvat ovat piispa Risto Soramiehen erinomaisesta blogitekstistä, joka löytyy lhpk.fi -sivulta:

Lenkkeilyyn on onneksi riittänyt voimia ja uimahallissa olen käynyt. Olen kävellyt viimassa ja keräillyt punaisia poskia. Virasto- ja terveysasioita olen hoitanut hierojalla ja muualla. Olen sohvaillut ja kuunnellut musiikkia. Rukoillut ja lukenut Raamattua.

Eroonjumeista -sivustolta olen saanut apua päänsärkyyni. Siellä on erinomaisia pikku harjoituksia, joita olen pyrkinyt tekemään.

Joka tapauksessa elämäni on aika mukavalla hollilla. Huomisaamuna toimin kanttorina oman seurakuntani messussa, Laivakatu 7:ssä, Mikaelin luterilaisessa seurakunnassa (Vapaakirkon tiloissa).

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!

Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Näin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta – – Ps 107:1,2

Nivalassa

Sukulaisia ja ystäviä tavannut, rankkaa aamupäänsärkyä potenut, monista asioista iloinnut.

Ja nyt tyytyväisenä nukkumaan, suloisia unia, toivottavasti, nähden!

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani! Ohessa kuvia päivääni liittyen.

Väsynyt…

Läppärini on nyt pääpiirteittäin asennettu. Mutta en vaan selviytynyt esteistä, niin että olisin kyennyt päivittämään Ajankohtaista. Niinpä kirjoitan edelleen tänne, kuten myös viikonloppuna, sillä jos Herra suo, köröttelen huomenna töiden jälkeen junalla Nivalaan ja kirjoitan matkalla, jos jaksan.

Alakuvassa kaunis tyttäreni, joka on myös käsityöihminen – sikäli kuin ehtii työltään ja lapsiltaan!

Olin klo 6.30 vuorossa tänään ja myös huomenna. Keitin puuroa liian vähän, sillä lapsosia ilmaantui sankoin joukoin. Huomenna puuron vähyys ei ole ongelma, sen takaan.

Oli vetäistävä hihasta päivän maalaussessio. Musiikkimaalaus, klassista musiikkia. Ei tosin vesiväreillä. Normiväreilläkin saimme pienen kaaoksen aikaan. Tai ei oikeastaan kaaoksen, mutta taidetta kuitenkin…

Oli uskomattoman lämpöinen auringon paiste aamulla, kun olimme ulkona lasten kanssa, vaikka pakkasta oli toistakymmentä astetta aamulla. Lämpöä riitti kyllä hikeen asti ennen sitäkin, kunnes kaikille oli ulkovermeet puettuna ja joka pallero pihalla.

Laulusessioita pidin pariin otteeseen ja sivusilmällä näin, että jollakin oli tossu puoliksi syötynä eivätkä sukatkaan olleet jalassa. Synttärisankari ehti pilkkoa korttinsa osiin ennen kuin kukaan huomasi. Se liimattiin takaisin kuosiin ja kiikutettiin nopeasti lokeroon. Nenä ilmaisi useaan otteeseen, että lapsosten vatsan toiminta on sangen vireää. En ehtinyt laskea, montako kakkapyllyä kävin pesemässä – saati kuinka monta muut!

Etuoikeutettua työtä saan tehdä kuitenkin, joka tapauksessa. Lasten ilo, hymy, itkun tyynnyttäminen ja sylissä pitäminen korvaa sitä vaivaa, minkä huolenpito aiheuttaa. Ja se, että lapset oppivat ja kehittyvät!

Kävin parin seurakuntalaisemme kanssa Alskatissa leirikeskuksessa. Järjestämme siellä valtakunnalliset naistenpäivät huhtikuun lopussa. Paikka on mitä ihanin: meren rannalla luonnon keskellä Raippaluodon sillan kupeessa lähes. Täällä tietoa päivistä:

https://www.lhpk.fi

Tarkoitukseni on kirjoittaa blogikirjoitus lhpk.fi -sivustolle aiheeseen liittyen, jos Jumala suo ja kykenen ja jaksan.

Kuva leirikeskuksesta.

Mutta nyt nukkumaan. Hyvää yötä, arvoisa lukijani – ja kiitos esirukouksista – haasteita riittää!

Psalmi 91:11 Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.