Juhannusviikko!

Netti ei toiminut Onnibussissa, ei mennessä eikä tullessa. Niinpä kirjoitan kotiin tultuamme.

Oli hauska

tavata Sepon vanhempia. Naurahdin ääneen kun näin hänen äitinsä kirjahyllyn, sillä siellä oli samoja Mustosen ja Hietamiehen kirjoja, jotka itsekin olen kahlannut läpi useaan kertaan. Meillä oli muutenkin paljon juteltavaa, samanhenkinen ihminen.

Kotimatkalle sain

kuvalehtiä, josta löysin raparperihillon ohjeen (aivan niin kuin niitä ei olisi ennestäänkin!).

Heti kattila

levylle ja hilloa keittämään, sillä pyhänä sain seurakunnassa kassillisen raparperia, jota tarjosin naapurillekin.

Turhaan hain varastosta jo pakkaamiani purkkeja lisää, sillä yksi litran purkki riitti. Olemme syöneet mieheni kanssa pitkän aikaa omenahilloa, mikä on oikein maukasta. Mutta raparperissa on ytyä, se maistuu vaihteeksi todella raikkaalta. Maitoahan sen ohessa on syytä nauttia.

Ystävä soitti,

poikkeaa hakemaan nimikirjoituksia valtakirjaan. Keskipoika soitti, juttelimme ylihuomisesta lastenhoidosta.

Tytär tuo kohta tyttöset leikkimään kanssamme hiekkalaatikolle pariksi tunniksi. Mukavaa. Tämä tietää säpinää! Tytöt ovat sangen energisiä touhuamaan.

Syötyämme miehen kanssa

salaattia ja eiliset perunalaatikon loput, mies keitti kahvit ja olen hörppinyt sitä sängyllä = levitetty sohva (joka lähtee kirpparille viikon kuluttua), nauttinut kesätuulen heilutellessa verhoja ja auringon pilkistellessä peitettyjen ikkunoiden läpi. Lukusalla minulla on miehen äidiltä lainaamani uusin Mustosen kirja.

Mies lukee

uutisia vieressäni, välillä kommentoimme jotain toisillemme, sipaisemme toistamme. Onnen päivä!

Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat. – Jes 25:1

Mainokset

Sadepäivä

Tänään vötkistelimme 11 asti hotellihuoneessamme, sillä bussin lähtöön oli vielä useampi tunti aikaa.

Söimme runsaan aamupalan huoneistossamme, mies kattoi tänään, minä eilen.

Kristiinankaupunki on kuin jäänne menneiltä, vaurailta ajoilta. Isoja taloja, jotka perikunta omistaa – ei malteta myydä ja kyseenalaista lienee, löytyisikö ostajaa. Työpaikkoja tarvittaisiin!

Kaunis, suloinen kaupunki kapeine kujineen, jotka eivät paljon kävelyteitä leveämpiä ole.

Vain harvoja autoja, muutamia pyöräilijöitä ja jokunen asukas pihatöissä.

Viikonloppuna meininki muuttuu, sillä täällä on pihakirppiksiä ja muuta tarjolla. Itsekin olin kerran ihmisten pihoja tutkimassa – siis kahvittelemassa ja löytöjä tekemässä. Suosittelen poikkeamaan, jos joku miettii, mitä hauskaa voisi tehdä huomenna tai sunnuntaina.

Sää tietysti ratkaisee: tänään alkoi sataa, mutta lämmintä lienee luvassa.

Olemme käpsehtineet kaupungin kujilla vain hiukan, sillä meillä on laukku ja reput mukanamme. Kaupat on tutkittu tarkasti, torimyyjän kukkaset ihasteltu. Kaakussa, torin kulmalla söimme ja kahvittelimme pitkän kaavan mukaan.

Nyt vaan odottelemme bussikatoksessa sateen ropistessa kattoon, että bussi hurauttaa pihaan ja kurvaamme kotiin.

Iloista sadepäivää, arvoisa lukijani!

Iloisen päivän iltana

On kierrelty kaunista Kristiinankaupunkia.

Kävimme katsomassa sairaalaa, jossa kai tyttäreni syntyi 30v sitten – nykyisin siellä ei synnytyksiä hoideta enää.

Poikkesimme sotasairaalan luona. Pappani Heikki on ollut siellä sodan aikana hoidettavana.

Kahvilassa hörppäsimme hyvät kahvit leivoksineen –

ja grillistä haimme evästä ulkoilmaravintolaamme!

Halusin meidät kuvaan kauniin lupiinipuskan kanssa, mutta kuinkas kävikään…lupiini keskellä!

Kissanpiiskaajankujalla taisin saada itse pääpiiskaajan napatuksi kuvaan:

Nyt vietämme rentoa iltaa hiljaisen kadun varrella olevassa huoneistossamme – hyvää yötä, arvoisa lukijani!

Häämatkalla!

Päätimme juuri, että tämä reissumme on häämatka. Ei tämä kestä kuukautta eikä edes viikkoa, mutta luultavasti nämä pari päivää on juuri sopiva katko ennen muuttoamme.Kirjoitin kyllä jo bussissa jutun, mutta onnistuin tallentamaan itseni oman juttuni lukijaksi enkä sitten osannut tallentaa juttua ollenkaan.Viemme pian tavaramme sisään hotelliin ja lähdemme sitten kaduille ja kujille hurvittelemaan mieheni kanssa.Iloista päivää sinullekin, arvoisa lukijani!

Kotiin Nivalasta

Olipa se hieno reissu! Aviomieheni vaikuttaa hyvinvoivalta, vaikka tapasi noin 30 sukumme jäsentä. -Alakuvassa Kalajokea ihailemassa Maijanrannassa.Moinen sosiaalinen suma on saavutus keneltä tahansa, joka ei ole lähtökohtaisesti huippusosiaalinen vaan on ennemmin tottunut elämään rauhaisaa elämää. -Alakuva: pääsimme rakovalkealle, jota 20. kertaa poltettiin veljien ja serkun perheitten kanssa. Minä en ole ollut aiemmin mukana.Tänään lenkillä poikkesimme lapsuudenystävää tapaamaan, ja kävimme kanalassa, jossa kana oli hautonut kaksi poikasta – kolme munaa jätti hautomatta:Tänään sain äidin lähtemään lenkille, kun sää oli hieno:Nyt on ilo olla matkalla kotiin! Huomenna lasten perheitä tulee käymään illansuussa, mutta sitä ennen ehdimme levätä ja keskustella matkavaikutteista. -Alakuva: eilen sorkkalöylyjä pihasaunassa.Ja kauniita kukkia äidin luona:Ja paljon, paljon muuta, kuten hautausmaalla käynti. Ajoin pitkästä aikaa autoa. Alakuvassa presidentti Kyösti Kallion hauta:Hyvää pääsiäisen jatkoa, arvoisa lukijani:

Junassa

Yön levon jälkeen puurot poskeen ja köpöttelimme junalle. Vaihto Seinäjoella, maitokahvin osto ja pohjoisen junassa pilvipoudasta nautimme. Ja eväistä!

Jännittää,

miten ensimmäinen sukulaismatka onnistuu. Toppuuttelin miestä, että turha jännittää. Ei hän ollut kuulemma muistanutkaan mokomaa. Sukuni on puheliasta porukkaa. Neuvoin syöksymään sekaan, jos aikoo jotain sanoa. -Näytän kuvassa nyrpeältä, mutta oloni on kaikkea muuta.

Mainitsin

jossain tekstissä, että miesparkani joutui pukeutumaan pukuun armeijakamppeiden sijaan häissämme. Hän on asunut SA-myymälän naapurissa aiemmin ja on tykästynyt edellä mainittuun muotiin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, sillä hänellä on oma selkeä tyylinsä. –

Junakuva Pännäisten lähistöltä. Olemme aikataulussa.

Seinäjoen asemalla näin tutun rouvan. -Oletkos Pauliinan äiti, kysyin. -Joo, olen, hän hämmentyi. Tunsin rouvan oitis. Pauliina on nyt 40-vuotias, joten siitä on 34 vuotta, kun olin eskariopettajana hänellä. Ja nyt saan 19 vuoden jälkeen toimia taas lastentarhanopettajana. Olen syvästi kiitollinen: voimani ovat elpyneet, Jumala on pitänyt minusta huolen!

Kuva eiliseltä avantouintilenkiltämme, Räätälinsaari etualalla. Ja sen edessä lokkeja!

Hyvää lankalauantaita, arvoisa lukijani, ja iloista pääsiäistä! Jeesus Kristus on totisesti ylösnoussut!