Junassa

Koska juna jätti minut viimeksi Seinäjoelle kuten myös eräälle ystävälleni oli käynyt, juoksin kieli vyön alla junasta alikulkukäytävän kautta pohjoisen junaan. Ja täällä istun nyt. Etukenossa, sillä häntäluu ei edelleenkään (9kk) tykkää rennosta lepoasennosta.

Ylivieskassa keskiveli lupasi olla vastassa ja sieltä hurautamme Haikaperälle ja äidin luo yöunille.

Kyllä onkin väsy! Rankka viikko, vaikka nopeasti se taas hujahti.

Tänään kävelin Vestikseen. Aamu oli ihan nätti. Poimin taas kukkakimpun matkalla ja vein Vestiksen pöydälle.

Olen iloinen, sillä tänään äitejä ja lapsia saapui sankoin joukoin muskariin. Minä tein töitä olan takaa niin että jengi pysyi vireessä. Toisin sanoen lapset eivät karanneet vaan intoa piisasi monen laulun ja leikin ajan. Lopetan aina siinä vaiheessa, kun näen lasten innostuksen alkavan lopahtaa. Ei siis mitään pakko-kestää-lista-loppuun -suunnitelmaa vaan tilanteen mukaan.

Muskarin jälkeen karkasinkin paikalta – perhetyön väen kanssa suuntasimme Pilvilammelle, jossa olen käynyt viimeksi ehkä 25 vuotta sitten, vaikka ulkoilualue sijaitsee ihan Vaasassa. Pidimme palaveria.

Ulkoilu oli ihanaa, työporukka mitä paras. Pois lähtiessämme alkoi sataa.

Kotona jatkoin uuden kostyymin suunnittelua ja valmistusta. Siitä tulee upea! Tosin vielä on mahdollisuus pilata homma, mutta toivon onnistuvani. Sitten ei tarvita kuin sopiva juhla, jossa pukua voin käyttää!

Nuorin poikani tuli käymään. Oli ollut työpalaverissa Närpiössä, oli menossa vaimoaan vastaan samalle junalle, johon minä sitten hyppäsin.

Kylläpä on kuuma, mutta pakko oli varustautua merinovillaisin varustein oikkupolven ja myös rähjäristiselän takia.

Mukavaa illan jatkoa, arvoisa lukijani – minä alan täyttää ristikkoa!

Mainokset

Junamatkalla

Junassa on rauhallista näin aamutuimaan. Heräsin ennen kellonsoittoa kuten äitikin.

Äidin verenpaine

oli korkea, mittasin. Luultavasti johtui osittain minun lähdöstäni. Se on korkea, kun lähden, tulen tai olen kaukana, joten mikäs auttaa!

Tavarat

kasaan, eväitten teko, mustikkakylmälaukku mukaan. -Halpa-Hallissa oli eilen tosi loistava palvelu – etenkin verrattuna erääseen toiseen kauppaan, josta yritin ensin löytää kylmävaraajia.

Veljeni

poikkesi aamulla. Hän kertoi ihmeellisen tapauksen. Hän oli ollut puimurin kyydissä iltayöllä vai liekö myöhemmin vielä, kun hänen pellollaan puitiin. Yhtäkkiä puimurin oli tukkinut käsivarren paksuinen, kuorittu, reilun metrin mittainen puu.

Puimuria

oli pitänyt korjailla, jotain hajosi. Oli päätelty, että hirven on täytynyt kuljettaa pölli paikalle, muu ei ole mahdollista. Mutta ei hirven jälkiä missään!

Lähistöllä

on metsä, noin 40 metrin päässä. Veljeni oli mennyt sitä tutkimaan. Metsästä oli löytynyt puu, johon näköjään salama oli iskenyt. Puu oli lennähtänyt pari metriä pystyssä paikaltaan, kunnes se oli silpoutunut säleiksi. Yksi niistä oli näköjään sinkoutunut kauas viljapeltoon.

Veljeni

ihmetteli, ettei metsä ollut syttynyt palamaan. Jälki oli ollut sen näköistä. Varjelus oli jälleen totisesti tässäkin asiassa. Kiitos siitä Jumalalle! -Silpoutunut osa oli ollut puun sisältä, kuorittua puuta. Mielenkiintoista saada myöhemmin kuva paikalta veljeltä.

Viljapeltokuvaa

ei valitettavasti nyt ole, mutta laitan muita kuvia reissun varrelta. Lähinnä ystäväni ihanasta puutarhasta!

Siunausta päivääsi, hyvä lukijani! -Tänään lapsenlapsia tulossa hoitoon hetkeksi, hierojalla käynti, ja klo 18 jatkuu raamattuopetus seurakunnassa Galatalaiskirjeestä. Tervetuloa muutkin kuuntelemaan ja oppimaan, Laivakatu 7 on osoite.

Marjamailla

Kuuden maissa heräilimme äidin kanssa. Hyvin nukuttu yö takana. Matalapainetta ilmassa, kun niin väsyttää ilman aikojaan.

Hiustenleikkuulla

aloitimme äidin kanssa. Minä klipsutin saksia ja äiti piti puhepuolesta huolen. Ei tarvi äidin vaivautua kirkolle kampaajalle.

Aamupäivän

vietin vattupuskassa, iltapäivällä olimme Anitan kanssa mustikkametsässä. Muutama sadekuuro, jotka eivät tahtia haitanneet.

Sääskiä

oli tänään jonkin verran, eilen ei juuri yhtään. Niitä otuksia ei kyllä kaipaa. Kolmisen tuntia kaikkineen olimme lähimetsässä. Välillä joimme hyvät kahvit. Olemme tunteneet toisemme vauvasta lähtien, joten meidän on helppo jutella ja olla myös hiljaa yhdessä.

Sukulaisia

kävi juuri. AnniTanni, alle 4v, saa pikku sisaruksen pian. Hän on auttanut kiskomaan jo pari vasikkaa maailmaan navetassa, joten hän oli pitänyt selviönä, että äidinkin mahassa on vasikka. Hyvä kun erhe tuli korjatuksi ennen vauvan syntymää. On kiva, kun sukuun tulee uusia jäseniä.

Tänä iltana

pääsen taas pihasaunaan. Se kruunaa taas hienon päivän. Aamulla pääsen kälyn kyydissä junalle. Saapa nähdä kuinka saan kimpsuni ja kampsuni kotiin. Ihan hyvin varmasti.

Siunattua iltaa, arvoisa lukijani!

Lapsuuskodin nurkilta

Köröttelin junalla Ylivieskaan eilen. Yksi junanvaihto. Molemmissa junissa lainasin kynän, että sain täyttää sudokua. Kynän olin siis unohtanut, mutta eväitä en.

Keskiveli

haki minut asemalta, kesähameessa tulin. Tänään oli vaihdettava farkkuihin, sää viileni 15 asteeseen. Äidin luona yövyn.

Kuudelta

heräsin tapani mukaan. Aurinko paistoi suoraan tyynylleni verhon läpi. Äiti heräsi samaan aikaan kamarissaan. Keitin meille kahvit ja puurot. Valoisa aamu, sopiva mustikkaan menolle, ellei sade yllätä.

Ensiksi

kuitenkin kirkonkylälle. Kävin kastelemassa isäni ja isovanhempieni sekä äidin puolen isovanhempien hautojen kukkaset.

Otin kuvan

myös presidentti Kyösti Kallion haudalta. Olen itsekin ollut kunniavartiossa joskus seisomassa kansallispuvussa siellä, 15 ikäisenä suunnilleen.

Kaupasta

hain ruokatavaraa, ja pakko oli ostaa muutama poikien paita – joulunlapsi-projekti mielessäni. Kympin paidat kolmella eurolla.

Äidin

auton tankkasin myös. Ihan helpoltahan tuo ajaminen tuntui, vaikka olenkin autoton ihminen itse. Ollut jo kuusi päivää, mutta niin vaan oli ajotaito hallussa! -Alla Tillaripatsas

Uuni päälle

äidin luona, pitsan pyöräytys, ja klo 11 se oli valmiina, kun neljä työmiestä ja yksi nuori työneito tulivat syömään. Vaikka en pidä itseäni kummoisena ruuanlaittajana, niin pitsa maistui makoisalta!

Kaivelin

äidin komeroa ja löysin passelit mustikkametsähousut ja takin sekä huivin päähäni.

Lapsuudenystävä

kurvasi pihaan ja painelimme vakiometsäämme, josta löytyi kyllä mustikoita paikka paikoin. Sen verran, että siellä viitsimme olla pari tuntia.

Sain

vajaan sangollisen marjoja, mutta aika lujassa niiden saanti oli. Huomenna uudestaan, kahvien kanssa!

Nautin

kovasti metsässä olemisesta. Veljeni ovat innokkaita ja ahkeria metsänraivaajia, ja tuollaisessa kauniissa mäntymetsässä silmä lepää!

Perkasin

mustikat, söimme niitä uusien perunoiden jälkiruuaksi. Sekalaatuisia marjoja, yllättävän isoja mielestäni.

Pieni lepohetki,

joka järjestyi vesisateen ansiosta. Vattupuskaan ei ollut asiaa. Mutta kipaisin Anitan luo ja menimme 95-vuotiasta sukulaistätiä tervehtimään. Hänelle on aloitettu saattohoito jokin aika sitten.

Sehän tarkoittaa, että kipulääkitystä annetaan niin paljon kuin tarvitaan, mutta muuta lääkitystä ei anneta, riippuen varmaan tilanteesta.

Joimme

yhdessä kahvia, tätikin joi koko kupillisen. Sitten lauloin Kun Jeesus on omana mulla, ja yhdessä Tule kanssani Herra, Jeesus sekä Mun kanteleeni kauniimmin.

Juttelimme kaikenlaista. Herran hyvään haltuun jätimme väsyneen rakkaan ihmisemme. -Alla Anitan ihanaa puutarhaa

Muutamat

hiukset olen tänään parturoinut jossain välissä. Olen kiitollinen, että osaan tehdä kaikenlaista. Lahjaahan se on.

Illan kruunasi

sorkkalöylyt keskiveljen pihasaunassa. Ja nyt sitten on aika löhöillä sohvalla ja pian ruveta nukkumaan. On ollut hyvä päivä, olen kiitollisella mielellä.

Tule kanssani, Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö. Tule vielä kun joutuu yö.

Tapaaminen

Tänään kokoonnumme entisten luokkakaverien kanssa. 40 v sitten pääsimme ylioppilaiksi yhtä aikaa.

Jännittää,

miten porukka on vanhentunut, mitä kullekin kuuluu! Klo 16 tapaamme Katvalassa, joka on museoalue. Kesäteatteri on samalla alueella, mutta emme nyt kuitenkaan osallistu sinne.

Illemmalla

menemme Wagner-konserttiin. Ohessa kuva Nivala-lehden ilmoituksesta.

Viime

yön nukuin hyvin mökillä. Aamulla kävin uimassa ja poimin koneella metsän reunasta mustikoita. Helpotuin huomatessani ettei niiden poimimisella ole kiire. Pari viikkoa voi odottaa vielä kypsymistä.

Tänä aamuna

äidin luo poikkesi nuorin veljeni sillä aikaa, kun kuokin perunoita pottumaalla. Sileitä, kauniita, ohutkuorisia. Kuori lähtee helposti, kun saatoin pestä ne heti.

Veljen kanssa

poristuani ajoin autoni navetan eteen ja pesin sen. Mökkitie on soratie ja pölisee kuivalla säällä. Tänään olen äidin luona yötä, sillä lähden aamulla varhain ajamaan kotiin. Alakuva Naantalista! Lomameininkiä!

Olen päättänyt

myydä autoni mustikkakauden jälkeen. Kuka haluaa ostaa tai tiedätkö jonkun? Golf, n. vuoden 2000 mallia. Katsastettu kesäkuussa. Alakuvassa – sataa!

Siirryn bussi- ja junaliikenteen käyttäjäksi. En pidä yksin ajelusta, se ei ole minulle tässä elämän vaiheessa enää ilo. Kaivan pyöräni esiin varastosta, ajan sillä töissä, jos en jaksa kävellä.

Perunakattila

tulelle, sitten vähitellen vaatteiden vaihto ja menoksi. Nyt alkoi sataa! Se helpottaa hellettä ja luonto saa tarvitsemaansa vettä.

Siunattua viikonloppua, hyvä lukijani!