Putti, putti!

Onpa ollut lysti päivä! Aamulenkillä pojanpojan, pikkuisen Tiitiäisen kanssa. Hän istui rattaissa ja autoja me ihailimme minkä ehdimme. Sitten miniä mukaan ja puistoon porukalla.

Iltapäivällä

koululaisen kotiuduttua jäin Tiitiäisen kanssa kotiin, kun koululainen äiteineen lähti luisteluharkkoihin.

Tiitiäisen

kanssa istuimme ikkunalla ja tuijottelimme autoja. Bussit olivat erityisihailun kohde. -Putti, huusi Tiitiäinen innoissaan, ja onneksi sellainen ajeli edestakaisin monesti tunnissa.

Iltasella

olin lasten kanssa kolmisin. Pikku-Tiitiäinen oli todella onnellinen, kun Eve, 8v, leikki hänen kanssaan. Tiitiäinen alistui puettavaksi poliisiksi, palomieheksi ja koululaiseksi isosiskon ollessa ajoneuvo, joka retuutti selässään pienempäänsä.

Ja kun pelasimme

ota-tulitikku-kasasta-kasan-liikahtamatta -leikkiä Even kanssa, Tiitiäinen nakotti vieressä ja nauroi välillä hersyvästi, kun tikku lensi kasasta ilmaan.

Iltapalat nautittu,

Isä meidät yhdessä rukoiltu, lapset yöpuulle asettumassa, pojan kanssa valvoskelemme vielä.

Aamulla varhainen herätys: menemme katsomaan Even luistelua. Siitä jatkan matkaani Lähetyshiippakunnan vuotuiseen Hiippakuntakokoukseen Koinoniaan. Illalla kotiin junalla muiden vaasalaisten kanssa.

Olen nauttinut päivästä suunnattomasti, kun olen saanut olla näiden lasten kanssa pitkästä aikaa ja jutella myös pojan ja miniän kanssa.

Hyvää marraskuun loppupuolta, arvoisa lukijani!

Mainokset

Missäs muualla kuin junassa!

Viikko on ollut jotensakin tiukka ja tiivis. Viime yönä heräsin painajaiseen, mutta onnistuin nukahtamaan sen jälkeenkin sentään. Vähän piti Valtosen kirjaa lukea, että sain ajatukseni kasaan.

Nokka on kohti

Espoota. Pojan perhettä menen tervehtimään, lapsenlapsia laskemaan. Lasten leikkejä seuraamaan ja taitoluistelua katsomaan.

Muutakin ohjelmaa

sijoittuu loppuviikkoon, mutta siitä myöhemmin. Nyt olen vaan niin iloinen, kun on hiukan vapaata ja toisenlaista ajateltavaa.

Junassa

on rauhallista. Vieruskaveri tekee ristikkoa. Itse virkkailin äsken norsua ja kohta juon kahvia samalla kun täytän sudokua.

Autosta luopuminen

on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi kohdallani. On yksi huoli vähemmän, sillä autossahan on paljon paitsi kuluja myös huolehdittavaa. Ilolla kököttelen junassa, kun voin samalla tehdä kaikenlaista ihmisten seurassa sen sijaan että köröttäisin yksin autossa.

Sää on sateisen

kostea, mutta istun villasukat jalassa lämpimän junan vaunussa. Pian tapaan rakkaita perheenjäseniäni.

Toivotan siunattua loppuviikkoa, arvoisa lukijani!

Väsyttää

Viikonlopun reissu vaatii veronsa. Kerään voimia loppuviikon koitokseen: Romantikkojen ryhmälläni on Joulun lapsi -pakettien pakkaaminen. Kolmas kerta ryhmän kanssa, jonka kokoonpano on vaihtunut hieman.

Tätä ennen tein paketteja yksin, mutta ryhmän kanssa saamme enemmän aikaan ja yhdessä tekeminen on hauskaa! Koko vuoden olemme yhteydessä ja sitten rysäytämme parissa tunnissa kaiken paketteihin. Jännittävääkin se on!

Pistäydyin kaupassa äsken, myöhään illalla. Kovin oli kolkon oloinen tuuli. Mukava tulla sisälle kynttilän valoon ja kodin lämpöön.

Löysin kivan mekkokankaan viime viikolla. Tänään ompelin sen valmiiksi. Tein siihen tampin taakse! Olen tyytyväinen tulokseen. Taas uusi kirkkomekko.

Hyvää yötä, Jeesus myötä. Isä meidän -rukouksen myötä painun pehkuihin ja yön syliin.

Hautajaisreissu

Junaan perjantaina, kotiin sunnuntaina. Äidin luona pari yötä.

Tänään olin naapurin Eevan siunaus- ja muistotilaisuudessa täällä lapsuuden maisemissa.

Murrosiän vaikeita aikoja hälvensivät saunaillat tyttöjen kanssa Eevan luona. Teimme käsitöitä, juttelimme niitä näitä. Meillä oli mukavaa.

Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, sanoin saattosanoiksi tälle rakkaalle, aina sydämelliselle ihmiselle.

Hautajaisten jälkeen pyöräytin pellillisen pitsaa, leikkasin parit hiukset ja lähdin lapsuuden ystävän kanssa tunnin lenkille. Saimme puhua päivän tapahtumista ja viime kuulumisista. Teki hyvää.

Illan kruunasi löylyt pihasaunassa. Otin kunnon sorkkalöylyt, kiitollisena tästä päivästä ja elämästä.

Pian unten maille, huomenna junalla kotiin. Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta, veisasimme. Kiitollisella mielellä tuleviin päiviin; iloa sinullekin arvoisa lukijani!

Ja taas junassa

Ylivieskasta Seinäjoelle matka sujui keppoisasti, sillä junassa oli tilaa eikä selkäni ollut kipeä. Toki istun edelleen kuin tikku-ukko selkä suorana tai nojaan pöytään, mutta joka tapauksessa.

Äidin paha mieli, kun ainoa tytär lähtee taas pois ja kauas, on viime aikoina ollut aina se tilanne, kun lähden. Mutta elämä on tällaista. Ikävöinti ja kaipuu on iso osa sitä. Ensin lapsi kaipaa äitiä, myöhemmin osat vaihtuvat.

Nuorin veljeni toi minut junalle tällä kertaa. Meillä oli hyvät keskustelut. On mukava, että on kolme veljeä ja heidän kanssaan on antoisat puhevälit. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne.

Monta naurun paikkaa meillä oli, sekä äidin että veljien kanssa. Ja näinhän toki eilen pienen poikavauvankin, muutaman viikon ikäisen, ja sain pitää häntä sylissäni.

Omat lapseni lienevät perineet puhevärkkinsä äidiltäni ja hänen suvustaan. Tässä muutama kommentti äidin suusta – toki ne ovat äidin äänellä sanottuna vielä mainiompia:

– no, se oli oikein himolääkkeensyöjä!

– se oli uutisten kuuntelun ylin ystävä

Uutisia kuunnellessaan äiti itse kommentoi pontevasti ketä milloinkin hiljaa jupisten.

Tällä kertaa ehdin junaan mennen, tullen. Ensi kertaa istun toisessa kerroksessa. Alhaaltakin olisin nähnyt riittävästi, mutta kokemushan se on tämäkin.

Olen kotona jo yhden jälkeen. On aikaa lepäillä ja valmistautua uuteen työviikkoon. Kenties lähden lenkille ja uimaan. Siunattua päivää sinulle, hyvä lukijani!

Metsän lumoa

Aamu äidin luona. Keskiveli pistäytyi tuomassa postin varhain, ja nauratti meitä tarinoillaan ja matkimisillaan.

Alaselkäni on aika kipeä, panadolikuuri menossa. Luulin, etten selviä metsään ollenkaan – varsinkin kun kova sadekuuro lankesi aamutuimaan. Vettä tuli niin kovasti, että se lensi kourujen ylitse.

Pääsin kuitenkin lopulta muutamaksi tunniksi metsään. Selkäkipu hellitti. Lapsuudenystävän kanssa lähdimme Karikankaalle. Hänellä on synttärit piakkoin, ja olin tehnyt hänelle lahjaksi hevosaiheisen tunikan. Lahjan luovutus tapahtui kiven kupeella, kun nautimme rieskavoileivät ja hörpimme maukasta kahvia poimimisen välillä.

Puolukkasato ei ollut huimaava. Vajaan ämpärillisen saimme kumpikin ja ystäväni muutaman sienen lisäksi.

Paikoin ei mättäillä ollut marjan marjaa, toisinaan oli sen verran, että viitsi poimia.

Tuulen voima oli melkoinen. Emme kuulleet toistemme puhetta lopulta ollenkaan. Aurinko paistoi hetkittäin, muutaman kerran ropsahti vettäkin taivaalta. Ruska oli kaunis, värit ihanat. Nautimme suopursun tuoksusta, metsän hajusta. -kuvassa naavaa, kertoo puhtaasta ilmasta

Aamullahan pinkaisin kirkolle äidin autolla. Hoitelin äidin kauppa-asioita, mutta poikkesin myös lähetyksen kirpputorille. Siellä oli runsaasti mainiota tavaraa. Ostin pari alushametta itselleni sekä afrikkalaiskankaisen kietaisuhameen. Siitä tulee luultavasti tunika itselleni. Upea kangas!

Saunailta. Äiti laittoi saunan päälle, mutta minä jätän sen nyt väliin selän takia. Metsässä se ei kyllä vaivannut yhtään, mutta makuulta nousemisesta se ei tykkää.

Siunattua lauantaiehtoota, arvoisa lukijani!

Junassa

Koska juna jätti minut viimeksi Seinäjoelle kuten myös eräälle ystävälleni oli käynyt, juoksin kieli vyön alla junasta alikulkukäytävän kautta pohjoisen junaan. Ja täällä istun nyt. Etukenossa, sillä häntäluu ei edelleenkään (9kk) tykkää rennosta lepoasennosta.

Ylivieskassa keskiveli lupasi olla vastassa ja sieltä hurautamme Haikaperälle ja äidin luo yöunille.

Kyllä onkin väsy! Rankka viikko, vaikka nopeasti se taas hujahti.

Tänään kävelin Vestikseen. Aamu oli ihan nätti. Poimin taas kukkakimpun matkalla ja vein Vestiksen pöydälle.

Olen iloinen, sillä tänään äitejä ja lapsia saapui sankoin joukoin muskariin. Minä tein töitä olan takaa niin että jengi pysyi vireessä. Toisin sanoen lapset eivät karanneet vaan intoa piisasi monen laulun ja leikin ajan. Lopetan aina siinä vaiheessa, kun näen lasten innostuksen alkavan lopahtaa. Ei siis mitään pakko-kestää-lista-loppuun -suunnitelmaa vaan tilanteen mukaan.

Muskarin jälkeen karkasinkin paikalta – perhetyön väen kanssa suuntasimme Pilvilammelle, jossa olen käynyt viimeksi ehkä 25 vuotta sitten, vaikka ulkoilualue sijaitsee ihan Vaasassa. Pidimme palaveria.

Ulkoilu oli ihanaa, työporukka mitä paras. Pois lähtiessämme alkoi sataa.

Kotona jatkoin uuden kostyymin suunnittelua ja valmistusta. Siitä tulee upea! Tosin vielä on mahdollisuus pilata homma, mutta toivon onnistuvani. Sitten ei tarvita kuin sopiva juhla, jossa pukua voin käyttää!

Nuorin poikani tuli käymään. Oli ollut työpalaverissa Närpiössä, oli menossa vaimoaan vastaan samalle junalle, johon minä sitten hyppäsin.

Kylläpä on kuuma, mutta pakko oli varustautua merinovillaisin varustein oikkupolven ja myös rähjäristiselän takia.

Mukavaa illan jatkoa, arvoisa lukijani – minä alan täyttää ristikkoa!