Tänään taas mielenkiintoisia tehtäviä Huojentavan kirjoittamisen kurssilla. Hyviä sanoja, pahoja sanoja, niistä tarinaa.
Oivalluksia omasta elämästä paitsi kirjoitustehtävien kautta, myös toisten palautteen kautta.
Palaute on jotain samaa kuin peilaaminen. Toiset ihmiset toimivat peilinä kertoen millainen olen. Itse olen peilinä toisille ilmein, elein ja sanoin. Millainen peili sinä olet toisille, hyvä lukijani? Sitä mietin myös omalla kohdallani.
Annanko rohkaisevaa palautetta vai saavatko muut sitä minulta vain silloin, kun tekevät virheitä?
Äidin merkitys
on itselleni erityisen merkittävä. Seuraan hänen jälkiään. Myös isältäni olen perinyt paljon hyvää. Haluan nähdä ja pitää kiinni myönteisistä asioista. Ne kantavat ja nostavat.
Ryhmämme
on kannustava, myönteinen ja innostava. Minun on helppo olla oma itseni ja lukea kirjoittamiani tarinoita toisille, vaikka ne ovat henkilökohtaisia.
Ruoka
tässä majatalossa on maukasta takkatulen loisteessa. Kävin päivällisen jälkeen suihkussa jo, toiset menevät saunaan.
Olen aivastellut runsain määrin tänään, yskinyt ja niistänyt. Ja napsinut lääkkeitä taudin pysäyttämiseksi.
Päivällä kävimme läheisellä Saltkaren- näkötornissa. Se tarkoittaa suolasirotinta ja sen näköinen se onkin. Meillä oli sieltä kirjoitustehtäviä, mutta olin huonokuntoinen eikä homma innostanut oikein. Mutta on vapaus olla innostumatta, se on hyvä.
Naapurihuoneista kuuluu kovaa keskustelua ja muutakin, mutta mukava köllötellä omassa petissä ja viettää leppoisaa iltaa huonekaverin seurassa. Iloista iltaa, arvoisat lukijani!
”Niin kuin Isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää minkä kaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” -Psalmista 103
Caminolle 